Vasta pari päivää ennen lähtöä alkoi jännittämään. Pakkaaminen vei tuhottomasti aikaa enkä tiedä kuinka monta kertaa jouduin järjestelemään laukun uudestaan että kaikki mahtui mukaan. En nukkunut öitä edes kotona koska omassa huoneessa vallitsi täydellinen kaaos. Pakenin siis sekasortoa poikaystävän luo, joka olikin haastava hyvästellä vaihdon ajaksi. Viikko ennen lähtöä järjestettiin myös läksiäiset mihin oltiin kämppiksen kanssa kutsuttu kaikki meidän läheisimmät ystävät.
Perjantai-illalla lähdin yksin junalla Helsinkiin, missä yövyin kaverin luona. Lauantaina olikin sitten lento, jonne en onneksi yksin joutunut lähtemään vaan nähtiin Monan kanssa lentokentällä. Käytiin syömässä Burger Kingissä ja fiilisteltiin vähän tunnelmia ja mitä oltiin tehty viimeiset päivät Suomessa.
Lento oli itseasiassa mun ensimmäinen ikinä. Valehtelisin jos väittäisin ettei jännittänyt. Viime vuosien kadonneet ja alas ammutut lentokoneet eivät hirveästi helpottaneet olotilaa. Perjantaina oli myös sattunut Turussa Suomen ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen terrori-isku ja tämän takia myös Helsinki-Vantaalla oltiin kiristetty valvontaa.
Kun päästiin koneeseen alkoi satamaan, ja juuri ennen nousua vettä tuli kaatamalla. Lento oli nopea, ei ehtinyt edes oikein tottumaan tasaiseen menoon pilvien yläpuolella kun jo alettiin laskeutumaan.
Arlandan lentokentällä tajuttiin että tulee kiire: Uppsalan yliopiston vastaanotto loppuu 15.00 ja saimme matkatavarat 14.45. Tervetuliaiskomitea ja bussikuljetus oli terminaalissa 5 -- ja me oltiin terminaalissa 2. Opasteiden johdolla päädyttiin juna-asemalle. Arlanda Express kulkee lentokentän alla, terminaalista toiseen ja ihan Tukholmaankin asti. Muutamalta ruotsalaiselta kysäistyäni ohjeistusta päätimme matkustaa pummilla terminaali viiteen. Matka kesti ehkä pari minuuttia ja sen jälkeen ampaistiin taas juoksuun laukkujen kanssa. Etsinnän jälkeen löydettiin kuin löydettiinkin vastaanotto ja ehdittiin viimeiseen bussiin kohti Uppsalaa.
Ainiin, Ruotsissa sitten paistoikin jo aurinko! Mutta tuulen voimakkuudesta ei sitten puhutakaan.
Uppsalassa meidät vietiin ensimmäisenä yliopistolle, missä meitä odotti iso kasa opiskelijoita. Sieltä saatiin avaimet asuntoihin, informaatiota orientaatioviikosta ja opiskelijaelämästä sekä yliopiston käyttäjätunnukset. Tämän jälkeen meidät kuljetettiin asuntoloihin.
Me kaikki neljä Jyväskyläläistä asutaan Flogsta nimisessä kaupunginosassa, mikä sijaitsee n. 3km päässä ydinkeskustasta. Flogstasta ja täällä asumisesta voidaan kertoa lisää toisessa postauksessa. Jos Jyväskylään tulisi verrata, Flogsta muistuttaa hieman Kortepohjaa ja kuuluisia DDR rakennuksia, mutta on kyllä pakko myöntää että ympäristö on paljon monipuolisempi ja rakennukset ovat hieman uudempia.
Kuljetusta majoituksiin seurasi tutustuminen omiin huoneisiin ja tavaroiden purku. Illasta lähdettiin vielä Monan kanssa seikkailemaan kauppaan. Tultiin tulokseen että Google mapsiin ei ole luottamista, ja mentiin maisemareittiä ICA maxille. Odotin, että vastassa olisi isoja teitä, paljon liikennettä ympäriinsä: Onhan Uppsala sentään Ruotsin viidenneksi suurin kaupunki. Mutta odotukset kumottiin kertaheitolla.
Flogstan reunamilla alkoi kaurapelto, jonka viertä käveltiin kohti metsää. Siellä siimeksessä ei ollut pelkkää metsää, vaan myös aitaus ja kyllä, siellä oli lehmiä! Myös maatalon kissa tuli tervehtimään ja kehräämään meidän jalkoihin. Sitä piti tietenkin hieman rapsuttaa ennen kuin matka jatkui.
Kun metsätie vihdoin loppui, tokaisin että no nyt alkaa sitten kunnon tie.
Noh, "kunnon tie" olikin soratie ja mitä vielä, toisella puolen tietä oli hevostalli! Minä heppatyttö en meinannut pysyä housuissani. Jotenkin tämän houkutuksen kuitenkin siedin (vaikka varmasti menen tuosta ohi vielä montamonta kertaa tänä aikana!). Matka jatkui kauppaan mistä ostettiin...noh, kaikkea mahdollista. Kädet täynnä kantamuksia otettiin paluureittinä sitten lyhyempi ison tien viereinen reitti. Väsyneinä ja nälkäisinä saavuttiin takaisin kämpille.
Samana iltana treffattiin vielä Lauran ja Kertun kanssa. Juotiin teetä ja eräs solupoju teki juustopastaa samalla kun istuttiin keittiönpöydän ääressä. Tuoksu houkutti sitten meidätkin tekemään samaa. Suunnistettiin siis lähikauppaan ja ostettiin tarvikkeet. "Kevyen" iltapalan jälkeen oltiin niin rättiväsyneitä, että lähdettiin nukkumaan. En tiedä mikä tuuletustekniikka täällä on käytössä, mutta täällä on kaikissa asunnoissa aivan tuhottoman kylmä öisin. Odotan kauhulla talvea kun oon jo valmiiksi vilukissa. Ensimmäisen yön nukuin villasukat ja pitkät housut jalassa, ja silti oli kylmä :(
