15. tammikuuta 2018

Kerttu: Näin sitä taas mennään sitten!

Uppsalassa ollaan taas ja syyslukukausi alkaa olla taputeltu! Vähän vielä uusintatenttiä ja vikoja palautustehtäviä, mutta voiton puolella ollaan ainakin tavallaan jo aika reilusti. Tällä viikolla alkaakin sitten taas pikkuhiljaa uudet kurssit, joita ootan kyllä sekä suurella innolla että melkosella kauhulla!

Joulukuun loppupuolella käytiin Lauran kanssa Tukholmassa joululahjaostoksilla ja joulutoreja kiertelemässä, tässä heti alkuunsa muutama kuva sieltä:




Tuli vähän hulluteltua jossakin kaupassa (kirjotin siis vain oman nimeni, nuo muut oli jo valmiina)




Joululomalla ei tullut juurikaan kuvia otettua, mutta aika pitkälti loma meni kotona loikoillessa koiraseurassa. Lisäksi suhasin Joensuun ja Jyväskylän välillä useamman kerran, kun yritin nähdä mahdollisimman paljon kavereita ja ehtiä tehdä kaikkea. Uusivuosi mm. vietettiin Annan, Lauran ja Sannan kanssa Jyväskylässä Annan poikaystävän juhlallisuuksissa. Oli tosi hauskaa mut outoa nähdä näitä Uppsala-kavereita Suomen maaperällä!

Touko oli aika tyytyväinen joululahjaansa

Tää kuva on napattu lentokoneessa jossain Joensuun lähistöllä, kun suuntasin takasin kohti Uppsalaa!

On ollut tosi outoa, kun Laura ja Sanna ei enää oo täällä, vaan tilalle on tullut liuta uusia vaihtareita. Uusiin ihmisiin tutustuminen ja vanhojen kamujen vastaanottaminen on tietystikin ollut toisaalta tosi mukavaa, mut päällimmäisenä tunteena tässä on ehkä vielä kuitenkin pieni hämmennys kaikesta muutoksesta. Sateella tekis mieli laittaa Sannalle semmonen viesti, jonka jompi kumpi meistä syksyllä aina pisaroiden hakatessa seinää lähetti, ja varmaan keskimäärin kolme kertaa päivässä tulee mieleen, että pitäskö käydä kaupasta Billysin pitsat ja mennä Lauran luo palukalle.

On tässä siis kaikinpuolin ollut pientä käynnistysongelmaa, syksyn laiskottelu on näin termiinin lopussa vähän kostautunut ja on ollut pientä ahdistusta kurssien paketointiin ja tuohon lähipitserian ammuskeluun ynnä muuhun liittyen. Fiilis on ollut lähinnä se, että mikä ihmeen neronleimaus se miulta oli jäähä tänne kevääksikin, kun olis ollut niin paljon helpompi ratkaisu vaan palata alkuperäisen suunnitelman mukaan Jyväskylään. Tiiän kuitenkin, että tää on vaan miun tämmöstä perinteistä muutosahdistusta, ja itse asiassa nyt alkaa olla jo tosi paljon parempi fiilis. Oli tosi kiva käydä pitkästä aikaa tän meidän korridorin ja meidän kaverikorridorin kanssa ulkona, ja pakko myöntää että oli jo ikävä tuota miun kämppisten suorittamaa veljellistä härnäämistä ja naljailua, johon aloin olevinaan jo vähän kyllästyä vuoden lopussa. Suunniteltiin jopa reissua jonnekin päin Eurooppaa, todennäköisesti ei toteudu mut ajatuskin siitä kyllä jotenkin lämmittää mieltä ja naurattaa :D

Joululomalta tullessa valmiina raahaamaan rikkinäiset matkalaukut kotiin

Huonostihan se sujui sitten, mutta selvisin kuitenkin!