Maija: Kuukausi takana, arkea ja juhlaa!

Ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti aika on mennyt jo nyt, ja paljon on ehditty nähdä! 

Korridorilaisten kanssa alkaa muodostua aika vahva yhteishenki, kaikki on niin ihania etten kestä! Uusiin ihmisiin tulee silti tutustuttua heti kun vain astuu ulos huoneestaan, ja itse olen henkilökohtaisesti suorastaan addiktoitunut ihmisiin tutustumiseen. 

Täydellinen mahdollisuus nähdä uusia kasvoja onkin osakunnan järjestämät iltamat. Eikä siis ihan mitkä tahansa iltamat, vaan fiinit sellaiset. Kahtena peräkkäisenä perjantaina oli kunnon illallinen ja erilaista ohjelmaa osakuntatalolla. Ensimmäinen perjantai oli hieman epävirallisempi, mutta toisena perjantaina päällä piti olla parhaat vaatteet mitä löytyy, sillä pukukoodi on aika tarkka. 

Tämän takia täytyi sitten metsästää yhdessä ja erikseen korkokenkiä, mekkoja... 

En edes muista kuinka monena päivänä olin keskustassa etsimässä vaatteita.

Shoppailun keskellä on pitänyt kerran jos toistekin pysähtyä ottamaan kuva

Ennen virallisuuksia piti käydä muutenkin kartoittamassa yöelämä! 

Kerttu kutsui koko porukan kahvittelemaan, jengi oli jopa leiponut ranskalaisen suklaakakun!

Sitten koitti vihdoin ensimmäinen illallinen: Reccemottagning. Ideana oli tutustua osakunnan toimintaan ja Uppsalan opiskelijaperinteisiin. Minä ja Mona liityttiin siis Gästrike-Hälsinge osakuntaan, ja monet tapahtumat minne mennään täällä on GH:n järjestämiä.

Kerttu ja Laura liittyivät suurimpaan osakuntaan, Norrlands nationiin, eli jos osakuntakokemukset kiinnostavat niin kannattaa seurata myös Kertun ja Lauran postauksia!

Päästiin jopa virallisen valokuvaajan bongaamaksi heti kun astuttiin ovesta sisälle

Illanistujaiset Uppsalassa on hienommat kuin Suomessa. Jyväskylän sitseihin tottuneena odotin rangaistuksia ja ilkeää mulkoilua jos käytän kännykkää mutta eihän paikalla ollut edes toastmastereita. Juttelin myös yhden Lundissa opiskelleen kanssa, ja hän sanoi ettei sielläkään ole yhtä fiiniä menoa kuin täällä Uppsalassa. Ainutlaatuista siis kertakaikkiaan!

Reccemottagning sisälsi siis muutamia lyhyitä ja mukavia puheita, osakunnan orkesterin soittoa sekä kahden ruokalajin illallisen.
Koko juhlallisuus oli järjestetty osakunnan suuressa salissa, missä sitten oltiin muutaman tunnin verran.

Kuten suomalaisilla sitseillä, pöydissä oli myös lauluvihkot, eli päästiin laulamaan!

Asianmukaisesti pöydässä oli myös viiniä, olutta ja siideriä. Omantunnon mukaan sai ottaa mitä halusi. Puheiden ja syömisen välillä laulettiin, ja osa lauluista olikin tuttuja meille suomalaisille! Yhdessä laulussa oli jopa suomenkielinen säkeistö ja vastapäisessä pöydässä oleva saksalaisen ystäväni ilme olisi pitänyt kuvata kun tajusi että osaan säkeistön ulkoa -- sillä aikaa kun muut kangertelivat sanoja naamat kiinni lauluvihoissa.

Pääruokana oli riisiä ja ilmeisesti jotain meksikolaista vihanneskastiketta. Oli aivan hullun tulista!

Jälkiruoka maistui vielä paremmalta kuin miltä se näytti. Suklaa-kookosvaahtoa!

Reccegasquesta kerron (tai vaihtoehtoisesti Mona kertoo), toisessa postauksessa! :)

-Maija