Tuntuu ihan käsittämättömältä, että tässä on enää alle 6 viikkoa vaihtoa jäljellä, mikäli pääsen lähtemään suunniteltuna päivänä. Se riippuu nyt siis siitä, että saanko siirrettyä yhden esitelmän pitämisen kesäkuulta toukokuun puolelle, kun miulla muutoin loppuu koulu jo toukokuun puolivälissä ja kämppääkään ei täällä enää kesäkuussa ole. Ennen kun kehtaan kuitenkaan ottaa opeen yhteyttä tän asian tiimoilta, niin miun on hoidettava loppuun yks toinen sille kurssille tehtävä homma, eli kassellaan ensi viikon puolella sit hehheh...
Tää koko vuosi on sujahtanut ohi ihan älytöntä vauhtia. Toisaalta tuntuu et oon ollut täällä jo ikuisuuden, kun tästä on ihmisineen kaikkineen kerinnyt tulla niin rakas koti, mut toisaalta tuntuu et eihän tässä oo mitenkään voinut vuotta vielä kulua. En oikeastaan osaa ees yhtään purkaa miun ajatuksia ja tuntemuksia tälleen kirjallisesti (enkä kyllä oikeestaan muutenkaan), sen verran sekavaa settiä pyörii mielessä. Kun makasin alkuviikon kuumeessa ja mieli oli muutenkin matalalla, niin oli semmonen fiilis et saispa skipata tän koko loppuvaihdon ja varsinkin hyvästien jättämiset. Nyt on kuitenkin taas jo eri ääni kellossa ja tekee mieli imeä tästä kaikki mahdollinen vielä kun voi.
Kerkesinkin tässä viime postauksen jälkeen käydä nopealla visiitillä Suomessa! Kävin vaan siis parin päivän pyrähdyksellä kotona Joensuussa ja viikonlopun kestävällä kuoroleirillä Orivedellä. Tuntu tosi hassulta lähteä enää tässä vaiheessa käymään missään, kun muutenkin alkaa aika käydä vähiin, mut oli kyllä loppujen lopuksi tosi kiva reissu. Erityisen ihana oli taas nähdä miun koiria, joita en ollut moneen kuukauteen päässyt rapsuttamaan.
Tukholman ja Helsingin välinen lentoreitti on kyllä tullut tutuksi tän vuoden aikana
Noin muuten miun eloon on viime aikoina mahtunut ihan tavallista arkea, pitäen sisällään mm. pienimuotoista opiskelua ja suurimuotoista kavereiden kanssa hengailua. Sain myöskin vihdoin kesäopintoja suunniteltua, mikä nyt ei iso homma ollut, mutta keveni mieli huomattavasti ja lyheni myöskin tekemättömien tehtävien lista. Aion siis kesä-heinäkuun opiskella näillä näkymin, niin saan vähän kirittyä muita tän vuoden jäljiltä.
Engelska parkenin (miun kampus) aulatiloissa "opiskelemassa"
Täällä on muuten jo tosi keväistä (melkein kesäistä jopa), mut vihreitä lehtiä ei kertakaikkiaan vaan näy eikä kuulu!
Viikonloppuna miulla olikin ihan erityislaatuista tekemistä, nimittäin mentiin miun kolmen kämppiksen ja Annan kanssa yhen kämppiksen mökille Strängnäsiin! Pojat meni jo perjantaina ja myö sit Annan kanssa otettiin lauantaina iltapäivällä bussi alle ja köröteltiin paikalle n. tunnin verran. Ei hirveästi tiedetty mitä oottaa, mut pikku hiljaa päästiin fiilikseen ja oli kyllä tosi kiva retki. Ohjelmaan kuului mm. ihan perinteistä mökkihengailua, tikkakisaa, kalaverkkojen tarkistusta, grillausta, rupattelua melkein aamuun asti ja metsäretkeä.
Olikin jännä, kun perjantaina kämppikset oli jo lähtenyt ja mie olin vielä kotona, niin miulla tuli yhtäkkiä ihan mieletön vapauden tunne. Ei sillä, että heihin koko ajan törmäisin täällä käytävillä ja että se kauhean raskasta olis, mut oli jotenkin tosi ihanaa vaan hääräillä ympäriinsä ja laitella ruokaa, kun tiesin että oon tavallaan yksin kotona (täällä oli vaan ihmisiä, jotka ei juuri poistu huoneistaan). Hyvään fiilikseen saatto kyllä liittyä myös se, että oli 22 astetta lämmintä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, huomaan nimittäin ainakin omalla kohallani et semmonen vaikuttaa mielialaan välittömästi tosi positiivisesti.
Metsäretkellä
Tänään, kun aamupäivän mökkeilyn ja paluumatkan Enköpingin turistikierroksen jälkeen pääsin kotiin, niin Roosa kysy et lähdenkö pienelle kävelyretkelle. Ja miehän lähin! Retkestä tulikin vähän odotettua pitempi suunnittelemattomien reittivalintojen takia, mutta lopulta oltiin takas kotona 2,5 tunnin reippailun jälkeen ja tässä sitä nyt ollaan. Olisin ihan valmis yöpuulle, mutta pitää vielä kirjottaa yks diskussionsprotokoll huomiselle. Ei muuta kun hommiin siis!
Roosa tuli meidän tapaamispaikalle 4 minuuttia myöhässä, niin kerkesin napata siinä tämmösen tärkeän kuvan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti