Kerttu: Reilu kuukausi jäljellä

Tuntuu ihan käsittämättömältä, että tässä on enää alle 6 viikkoa vaihtoa jäljellä, mikäli pääsen lähtemään suunniteltuna päivänä. Se riippuu nyt siis siitä, että saanko siirrettyä yhden esitelmän pitämisen kesäkuulta toukokuun puolelle, kun miulla muutoin loppuu koulu jo toukokuun puolivälissä ja kämppääkään ei täällä enää kesäkuussa ole. Ennen kun kehtaan kuitenkaan ottaa opeen yhteyttä tän asian tiimoilta, niin miun on hoidettava loppuun yks toinen sille kurssille tehtävä homma, eli kassellaan ensi viikon puolella sit hehheh...

Tää koko vuosi on sujahtanut ohi ihan älytöntä vauhtia. Toisaalta tuntuu et oon ollut täällä jo ikuisuuden, kun tästä on ihmisineen kaikkineen kerinnyt tulla niin rakas koti, mut toisaalta tuntuu et eihän tässä oo mitenkään voinut vuotta vielä kulua. En oikeastaan osaa ees yhtään purkaa miun ajatuksia ja tuntemuksia tälleen kirjallisesti (enkä kyllä oikeestaan muutenkaan), sen verran sekavaa settiä pyörii mielessä. Kun makasin alkuviikon kuumeessa ja mieli oli muutenkin matalalla, niin oli semmonen fiilis et saispa skipata tän koko loppuvaihdon ja varsinkin hyvästien jättämiset. Nyt on kuitenkin taas jo eri ääni kellossa ja tekee mieli imeä tästä kaikki mahdollinen vielä kun voi.

Kerkesinkin tässä viime postauksen jälkeen käydä nopealla visiitillä Suomessa! Kävin vaan siis parin päivän pyrähdyksellä kotona Joensuussa ja viikonlopun kestävällä kuoroleirillä Orivedellä. Tuntu tosi hassulta lähteä enää tässä vaiheessa käymään missään, kun muutenkin alkaa aika käydä vähiin, mut oli kyllä loppujen lopuksi tosi kiva reissu. Erityisen ihana oli taas nähdä miun koiria, joita en ollut moneen kuukauteen päässyt rapsuttamaan. 

Tukholman ja Helsingin välinen lentoreitti on kyllä tullut tutuksi tän vuoden aikana

Noin muuten miun eloon on viime aikoina mahtunut ihan tavallista arkea, pitäen sisällään mm. pienimuotoista opiskelua ja suurimuotoista kavereiden kanssa hengailua. Sain myöskin vihdoin kesäopintoja suunniteltua, mikä nyt ei iso homma ollut, mutta keveni mieli huomattavasti ja lyheni myöskin tekemättömien tehtävien lista. Aion siis kesä-heinäkuun opiskella näillä näkymin, niin saan vähän kirittyä muita tän vuoden jäljiltä.

Engelska parkenin (miun kampus) aulatiloissa "opiskelemassa"

Täällä on muuten jo tosi keväistä (melkein kesäistä jopa), mut vihreitä lehtiä ei kertakaikkiaan vaan näy eikä kuulu!

Viikonloppuna miulla olikin ihan erityislaatuista tekemistä, nimittäin mentiin miun kolmen kämppiksen ja Annan kanssa yhen kämppiksen mökille Strängnäsiin! Pojat meni jo perjantaina ja myö sit Annan kanssa otettiin lauantaina iltapäivällä bussi alle ja köröteltiin paikalle n. tunnin verran. Ei hirveästi tiedetty mitä oottaa, mut pikku hiljaa päästiin fiilikseen ja oli kyllä tosi kiva retki. Ohjelmaan kuului mm. ihan perinteistä mökkihengailua, tikkakisaa, kalaverkkojen tarkistusta, grillausta, rupattelua melkein aamuun asti ja metsäretkeä. 

Olikin jännä, kun perjantaina kämppikset oli jo lähtenyt ja mie olin vielä kotona, niin miulla tuli yhtäkkiä ihan mieletön vapauden tunne. Ei sillä, että heihin koko ajan törmäisin täällä käytävillä ja että se kauhean raskasta olis, mut oli jotenkin tosi ihanaa vaan hääräillä ympäriinsä ja laitella ruokaa, kun tiesin että oon tavallaan yksin kotona (täällä oli vaan ihmisiä, jotka ei juuri poistu huoneistaan). Hyvään fiilikseen saatto kyllä liittyä myös se, että oli 22 astetta lämmintä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, huomaan nimittäin ainakin omalla kohallani et semmonen vaikuttaa mielialaan välittömästi tosi positiivisesti.

Metsäretkellä

Tänään, kun aamupäivän mökkeilyn ja paluumatkan Enköpingin turistikierroksen jälkeen pääsin kotiin, niin Roosa kysy et lähdenkö pienelle kävelyretkelle. Ja miehän lähin! Retkestä tulikin vähän odotettua pitempi suunnittelemattomien reittivalintojen takia, mutta lopulta oltiin takas kotona 2,5 tunnin reippailun jälkeen ja tässä sitä nyt ollaan. Olisin ihan valmis yöpuulle, mutta pitää vielä kirjottaa yks diskussionsprotokoll huomiselle. Ei muuta kun hommiin siis!

Roosa tuli meidän tapaamispaikalle 4 minuuttia myöhässä, niin kerkesin napata siinä tämmösen tärkeän kuvan

Kerttu (kukapa muukaan): Kevät!

Ilmeisesti mie oonkin ainoa joka tänne enää päivittelee, eikä miullakaan tahti päätä huimaa :D mutta tässä sitä nyt taas tulis pientä tilannepäivitystä!

Kevät on ennättänyt täällä aika pitkälle, ja hämmentää kyllä et miten tilanne voikin olla niin eri kun Suomessa, vaikka ihan vierekkäin ollaan. On niin ihanaa et lunta ei oo enää juuri missään ja viikonlopulle on luvattu yli kymmentä astetta! Ollaan pari kertaa istuskeltu jo terassillakin Stora torgetilla, kun siihen ei tuule ja auringon porottaessa lämpötilat nousee niin korkeaksi, että on pakko ottaa ihan takkia pois. Kyllä kelepaa!

Näin kevään edetessä on myös alkanut joka puolella suuri vappusuunnitelmakeskustelu, täällä Uppsalassa se kun on ilmeisesti aikalailla koko vuoden kohokohta. Myö ollaan muutamien suomalaiskamujen kanssa päätetty vaan seurata perästä mitä meidän paikalliset oppaat tekee ja suunnitelmissa ois nyt ostaa Norrlandsin nationiin neljän päivän rannekkeet (tai jotkut sen tyyppiset). Jonain päivänä pidetään mahdollisesti myös korridoribileitä, mut ne suunnitelmat tarkentuu varmasti ajan kanssa. Nationrannekkeet pitää kuitenkin ostaa jo viimeistään nyt, jos semmosen mielii saaha, eli huomenna siis heti koulupäivän jälkeen Norrlandsiin kansliaan ostoksille!

Täällä oli tosiaan vielä muutama viikko sit ihan talvi ja melko paljon lunta, ei vaan enää!

Anna on kyllä tän vaihtovuoden ihan parhaita juttuja

Meillä oli maaliskuun alussa isoimmat korridorijuhlat mitä tähän mennessä ikinä, ei lähdetty ees iltaa jatkamaan muualle, vaan oli ihan perinteiset kotibileet. Toisaalta kävi vähän sääliksi meidän korridorissa asuvia ei-juhlahirmuja (12 ihmisestä oli kuitenkin vaan 4 mukana), mutta toisaalta tää on Flogsta, niin täällä saa kyllä juhlimisen ääneen tottua. Ja tää oli eka kerta koko vuoden aikana, kun ei lähdetty ihmisten aikaan muualle!

Oli ihan superhauska ilta kyllä, oli jotenkin symppistä kun pojat näki niin paljon vaivaa kaikkien koristelujen ja muiden järjestelyjen suhteen. Oli myös rentouttavaa, että ei tarvinnut koko ajan kytätä kelloa ja huolehtia bussiin kerkeämisestä (se ei kyllä miun vastuulla oo useinkaan sattuneista syistä ollut), vaan sai ihan rauhassa seurustella vanhojen ja uusien kamujen kanssa. Valvottiinkin sitten sinnikkäimmän porukan kanssa aamuseittemään, kun ei vaan malttanut käydä nukkumaan aiemmin.

Seuraavana päivänä lähdettiin Annan ja meidän suomivieraiden Lauran ja Sellan kanssa kattomaan Solnaan Friends arenalle Melodifestivalenin finaalia!!!! Oli kyllä aivan uskomattoman hieno kokemus, täällä kun Mello on vähintäänkin yhtä iso asia kun itse Euroviisut, joiden suurehko fani mie oon. Kiva lisä oli myöskin se että meidän lemppari Benjamin Ingrosso voitti koko shown! Miulla on aika kova luotto hänen menestykseen Euroviisuissa ja aionkin tänä vuonna olla ihan Ruotsin puolella, koska miulla on erityislaatuinen vihasuhde Saara Aaltoon, varmaankin johtuen mm. siitä ärsyttävästä mainstreamvouhotuksesta mikä hänen ympärillään tossa jokunen aika sitten oli.

Väsyneissä mutta innokkaissa tunnelmissa ennen showta

Meillä oli tosissaan halvimmat mahdolliset paikat aika kaukana lavasta, niinkun tuosta alapuolella olevasta kuvasta näkee, mut tosi hyvin pääsi sieltäkin käsin tunnelmaan ja oli kiva nähä koko areena ihan kokonaisvaltaisesti. Screenien avulla pääsi myös seurailemaan esityksiä lähietäisyydeltä, elikkäs oikein hyvät paikat nuo loppuviimein oli!

Kävin tuossa myöskin yks päivä taas Tukholmassa ensin tekemässä pari työkeikkaa ja sitten useamman tunnin kahvittelulla yhen kamun kanssa. Oon tosiaan alkanut juomaan erilaisia kahvijuomia, onkohan tää nyt sitten aikuisuus vai mikä, kun saa ihmisen tekemään tämmöstä. 

"First they came for the socialists, and I did not speak out - because I was not a socialist. Then they came for the trade unionists, and I did not speak out - because I was not a trade unionist. Then they came for the jews,  and I did not speak out - because I was not a jew. Then they came for me - and there was no one left to speak for me."

En tiiä onko nyt liian aikasta paukutella henkseleitä siitä, että oon ollut Svenskan i tid och rumin luennoilla tähän mennessä joka kerta paikalla ja lukenut kaiken tarvittavan ja muutenkin ollut kärryillä, kun niitä on kuitenkin ollut vasta 2 kpl. Tavoitteena on nyt siis ihan toden teolla opiskella tässä pitkin kurssia et tentti menis kertayrittämällä läpi, kun miulla on syksyltä pari mahdottoman vaikeaa kurssia vielä tenttimättä ja nyt keväältäkin yks helpohko ihan vaan sen takia, että en jaksanut siellä tunneilla käydä. Syytän kyllä vähän opea, sen ei ois ikinä kannattanut sanoa, että sillä kurssilla ei ole läsnäolopakkoa... Yks miun kaverikin oli sen kurssin aikana laskeskellut että olin paikalla n. 3-4 kertaa, whoops. Ihan vika luento huipentukin siihen, että ope nimenhuudon lopussa sano "...ja sitten on vielä pakko kysyä että semmoset henkilöt kun Sonja ja Kerttu, onko paikalla?". Sonjahan se ujosti sitten kättä nosti pystyyn ja tuumas myöhemmin, et ei tiedä oliko pahempaa se, että se oli sillon paikalla vai se, että mie en ollut sillonkaan.

Noh, joka tapauksessa miulla on nyt jostain syystä tosi huoleton olo näiden kurssien ja tenttien suhteen, uskon että kaikki selkiytyy kyllä tässä kevään aikana. On niin mahottoman kepeä olo, ettei jaksa murehtia!

Auringonlaskunäkymät meidän korridorin keittiöstä eilen, seittemännessä kerroksessa asumisen etuja!